19.4.2016

Vietman made me thankful

Singaporessa taas
Lentokentän maahantuloviranomainen sanoi
että tervetuloa kotiin

Huhuu,
Onko siellä enää ketään?

Vietnamissa koettiin sellaisia hetkiä,
jossa miettii vaan, että
mitä mä oon tehnyt ansaitakseni

Muutama valokuva ja äkkiä kamera pois
Täytyy hengittää sitä maailman kauneutta

Ranskalainen, joka opetti lausumaan croissant
Saksalainen proffa, joka oli proffaksi todella ei-pelottava

Shortit jalassa

Australialainen, joka käytti niin monta kertaa sanoja gorgerous ja darling
että se on takuulla niitä kaikkein eniten itte

Taichi-tunti ennen aamupalaa



Sitten oli Sapa
Googlatkaa se

Mun sydämestä jäi pala
Annoin sen Mama Sungille

Vaikka sillä oli jo valmiiksi niin suuri sydän

Se on mun uus idoli
Teräsmuori
Koko maapallon saletisti sympaattisin ihminen

Niin hieno reissu.



// For the first time in this blog's history, I feel rather writing in English than Finnish. I have just returned back from Vietnam, where I spent lovely five days with new Canadian friend. He was the one who insisted me to change the language. This is a huge step for me, but after meeting so many international friends during my exchange period, I feel this is the right thing to do.

So here we go.

Vietnam taught me once more a new side of this World. After surviving alive Vietnam's crazy traffic, having the privilege to visit a traditional Hmong village in Sapa, and doing a boat cruise in one of the World's seven nature wonders, I feel mostly grateful.

So many new friends, so many new experiences. Nearly thousand pictures.

Having experienced something so spectacular, I need a little more time to process it all. I'll write more later. Now all I can think is a proper night sleep since we spent the last three nights in a boat and train. Gotta spend time effectively when time is the biggest constraint.