7.4.2016

Being a giant in a dollhouse

Kävin tänään etsimässä itselleni uusia jumppahousuja. Sovituskopissa ähkiessä tuli mieleen, että voisin kertoa siitä, millaista on olla jättiläinen.

Mä oon suomalaiseksi aika pitkä. Jonkun tilaston mukaan pidempi kuin keskimääräinen suomalainen mies. En kuitenkaan oo mitenkään erikoistapaus ja kaltaisiani pitkiä on aika paljon.

Täällä Singaporessa mä oon ihan sairaan pitkä. Nään melkein kaikkien poikienkin päälakien yli. Olo on välillä kuin jättiläisellä nukkekodissa. 

Asuntolan suihku osuu mua leukaan. Joudun pesemään tukan pää alaspäin. Luokkahuoneiden kalusteet on niin pieniä, että tuntuu kuin istuisi päiväkodissa. Bussissa joillakin penkkiväleillä joutuu istumaan polvet leuassa.

Ruuhkaisen bussin keskiosassa seistessä lyhyimmät tytöt on mahtuu kävelemään mun käden ali. 

Ruokalassa annoskoot on pieniä. Ehkä 40-kiloinen pärjää kolmella riisinjyvällä ja lihanpalalla, mutta joskus itselle jää nälkä.

Yhteen kämppiksistäni tutustuin niin, että se tuli koputtamaan mun oveen ja hakemaan mut sisiliskojahtiin. "You are the tallest girl I've ever seen". Se tarvitsi mua hätyyttämään sisiliskon sen oven yläpuolelta. Se pelkää sisiliskoja.




Ja löysinkö sopivat jumppahousut? Löysin. Mutta niissäkin on tietysti liian lyhyet lahkeet. Kuten jokaisessa täältä ostamassani vaatteessa. 

(Kuvat on lainattu googlesta)