3.3.2016

The Perfect Coconut Moment

Thaimaassa mä halusin kokea täydellisen kookoshetken.

Mun unelmassa mä makaisin täydellisessä rantahiekassa täydellisen rentoutuneena lukien täydellistä kirjaa, kun yhtäkkiä paidaton miespuolinen tarjoilija toisi mulle täydellisen kookoksen. Lisäksi tämän pitäisi tietysti tapahtua täydellisessä auringonnousussa tai -laskussa.

Saatteko tästä ajatuskulusta kiinni, siis kaiken pitäisi olla täydellistä?

No eipä oikeassa maailmassa sellaista tietenkään tapahtunut.

Ensimmäisenä päivänä auringonlasku oli meh.
Toisena päivänä fiilis oli meh.
Sitten seuraavina päivinä kaikki mahdollinen oli vuorotellen meh.

Oli siis selvää, että edellisenä iltana ennen aamulentoa Myanmariin oli pikkuisen paineita lavastaa täydellinen kookoshetki.

Kaikessa karuudessaan, se hetki oli oikeastaan aika täydellinen.

Ranta ei ollut täydellinen - se oli Phuketin lentokentän alla ja oikeastaan aika karu.
Kookos ei ollut täydellinen - se oli jääkaappikylmä ja en mä oikeastaan edes niin tykkää kookoksista.
Mieliala ei ollut täydellinen - oikeastaan silloin väsytti aika paljon ja hajotti seuraavana yönä lentokentän lattialla nukkuminen. 

Lisäksi tarjoilin kookoksen itse itselleni enkä edes omalla rahalla. Olin kadottanut oman pankkikortin jo aikaisemmin ja sillä(kin) kerralla piti kajota mun henkilökohtaisen sugardaddyn lompakkoon. Noloa.

Tarinasta opittua: pitää aina ostaa kookos kun näkee sellaisen. Ja täydellisiä paidattomia miestarjoilijoita, jotka tarjoilevat ilmaiseksi kookoksia, ei ole olemassa.

Sen sijaan on olemassa maailman parhaita kamuja ja sugardaddyjä, jotka lainasivat rahaa kookokseen.