28.3.2016

Me, thief?

Opiskelin eilen koko päivän asuntolan yleisissä tiloissa. Olin onnekas, koska olin löytänyt ilmastoidusta huoneesta kokonaisen pöydän itselleni.

Pöytä oli ollut ainoa vapaana oleva, mutta se oli lastattu täyteen epämääräistä roinaa. Oli kyniä, kirjoja, sekalaisia papereita ja tyhjiä vesipulloja, ja kaikki se tavara näytti olevan ilman omistajaa. Muistan nähneeni sen tavaravuoren siinä myös edellisenä päivänä, kun olin silloinkin samassa huoneessa lukemassa. 

Koko työpäivän aikana kukaan ei tullut hakemaan tavaroitaan tai osoittanut niiden kuuluvan jollekulle. Kun alkuillasta olin valmis lukujen kanssa ja pakkasin tavaroita, huomasin tavaroiden joukossa muutamia kolikoita. Tutkailin niitä kaverin kanssa, ja todettiin olevan Singaporen valuuttaa. 

Mitään miettimättä laitoin kolikot taskuun. 

Viereisestä pöydästä kuului murinaa ja paikallinen opiskelija kysyi multa maailman vihaisimmalla ilmeellä, että otinko oikeasti noin vaan pöydällä olleet kolikot. Että miten mä kehtaan. Joo, otin. 

Selvisi, että se koko tavarapino kuului sille viereisen pöydän opiskelijalle. Ja että on ihan normaalia säilyttää omaisuuttaan päiväkausia löytötavaraläjän näköisesti.

Hävetti.

Vasta myöhemmin tuli mieleen, että maassa, jossa on normaalia varata pöytä jättämällä siihen lompakko tai puhelin, kolikoiden varastaminen on oikeastaan tosi paha juttu. En edes halua tietää, millainen rangaistus mulle oikeasti kuuluisi noiden yhteensä ~euron arvoisten kolikoiden varastamisesta..!


P.s Kuvituskuva ei liity tapaukseen, vaan se on muisto Indonesiasta. 500 rupialla sai yhden karkin ostettua. Yhden.