1.3.2016

Diving @ Koh Phi Phi, Thailand


Halusin alkaa purkamaan reissutarinoita mun lemppariaiheesta, sukelluksesta. Olen saanut kunnian tutustua täällä erääseen tanskalaiseen sekopäähän, joka on myöskin intohimoinen sukeltaja, ja ollaan jo pitkään haluttu lähteä yhteiselle sukellusretkelle. Thaimaassa se vihdoin onnistui, kun eräänä päivänä jätettiin kaverit grillautumaan rannalle ja varattiin kahden sukelluksen setti World Divestä.


Myönnän, kyllä se aluksi jännitti. Ihan hulluna. Edellisestä kerrasta oli aikaa ja kaikenmaailman nippelitiedot eivät olleet kirkkaana mielessä. Sitäpaitsi miten mä voisin muka sukeltaa ilman mun vakkareita sukelluskamuja? Taidan olla vähän petturi kun jätin teidät kotiin.

Anyways, maksettiin sukelluksesta hiukan normaalia enemmän ja varattiin meille Scuba review. Se tarkoitti käytännössä, että meillä oli maailman mukavin opas koko ajan messissä ja se auttoi meille vermeet niskaan ja sukeltaessa oli meidän kanssa. Dive Master oli kuitenkin ihan loistohomma, kun hän tiesi parhaat paikat ja osasi suunnistaa pohjassa. Vähän niinkuin museoissa on opas, että osaa kiinnittää huomiota oikeisiin mielenkiintoisiin asioihin.


Jännitys kasvoi vielä entisestään kun lähdimme uimaan. Mun tasapainoliivi oli täysin uusi, mutta viallinen. Se täytti itse itsensä äärimmilleen niin, että pakkotyhjennysventtiili alkoi pihistä. Dive Master neuvoi irrottamaan liivin ilmaletkun irti ja näytti, miten mä voin sitä tarvittaessa täyttää puhaltamalla itse. Nice, olisinkin ollut liikaa mukavuusalueella ehjien varusteiden kanssa. 

Jännittämiselle toinen syy oli, että me laskeuduttiin haiparven keskelle. 

(Kuva googlesta kun ei mulla mitään GoProta ollut mukana.. :( )

Se tilanne oli absurdi. Hait oli kauniita, isoja ja kuitenkin pieniä ja muistutti vähän uimaleluja. Ne ui meidän ympärillä nopeasti ja itse teki mieli kiljua ja osoitella niitä sormella. DiveMaster oli kuitenkin etukäteen neuvonut olemaan paikallaan, etteivät ne pelästy.

Hetken ajan me kelluttiin paikallaan ja katseltiin luontodokumenttia. Siinä dokumentissa oli 3 ulottuvuutta, full HD ja ääniraitana pelkästään oma hengitys. Maaginen tilanne. Noiden laji on Blacktip Reef Shark, ja ne on tuollapäin kuulemma yleisiä (eikä ollenkaan vaarallisia). Epätavallista sen sijaan oli, että me nähtiin niitä kerralla vajaa parikymmentä.

Sinä päivänä nähtiin paljon muutakin. Näkyvyys oli varsinkin ensimmäisellä sukelluksella hyvä. Kaloja oli paljon. Kaikista hienointa oli mun mielestä pystysuora koralliseinä, joka oli niin korkea, ettei meillä ollut lisenssiä sukeltaa sen pohjaan. Seinä kuhisi elämää ja sen vastakkaisella puolella oli vain tyhjää. Me lennettiin sen vieressä ja katseltiin koralleja eri syvyyksiltä. 

Tämäkin kuva edelleen googlesta.
Ainoa miinus reissulle oli se, ettei nähty merikilpikonnia, vaikka niitä oli tuolla kuulemma paljon. Myös samana päivänä muut sukeltajat olivat bonganneet yhden, mutta me itse ei osuttu kohdalle. Mä tahdontahdontahdon nähdä merikilpikonnia. Työkavereille kotoSuomessa sanoin, etten tule kotiin ennen, kuin olen nähnyt.

Ehkä kuitenkin parempi näin, nyt voi hyvällä omallatunnolla haaveilla seuraavista sukellusreissuista. Seuraava reissu on jo työpöydällä luonnosvaiheessa, ja se kohde on valittu nimenomaan kilpparien näkemistä optimoiden. Sitä odotellessa..