30.1.2016

When the dust has settled

Tänään on kulunut kaksi päivää siitä, kun päätin luovuttaa koodauskurssin ja tehdä vähemmän koulua tänä keväänä. 

Nyt tuntuu siltä, että voin taas hengittää. Puuh. Ihanaa aasialaista raikasta ilmaa!

Ja jos koskaan ikinä kadun tätä päätöstä, kaivan esille alla olevan kuvan muistuttamaan mua tästä hyvästä päätöksestä. Kuva on tuon kurssin ensimmäiseltä luennolta.


Lisäksi mulla on koulun kurssijärjestelmässä yli 200 lukematonta viestiä tuolta kurssilta. Mun puhelin piippaa joka kerta, kun se vastaanottaa uuden viestin. Luovuttamis-päätöksen jälkeen en enää säikähdä niitä piippauksia. Koska mä en enää pakota itseäni lukemaan niitä. 

Tässä elämässä mä olen ollut ihan liikaa stressaantunut, kiireinen ja kiukkuinen. Kiireisenä oleminen on oikeastaan vähän mainstream. Jengi käyttää kiirettä tekosyynä siihen, ettei tarvitse keskittyä vaikeisiin asioihin. Sori, ei mulla oo aikaa kuunnella sun murheita kun mulla on kato tätä kiirettä. Mä olen tehnyt tuota ihan liikaa.

Pahinta on se, kun kiireestä tulee kroonista. Silloin tuntee itsensä vähemmän arvokkaaksi, kun tekee vähemmän asioita. En halua joutua muistuttamaan itseäni näin usein niistä asioista, jotka on mulle oikeasti tärkeitä. Mä tykkään tuntea olevani tehokas ja saavani paljon asioita aikaan, mutta silti se ei ole kiire, joka tekee mut onnelliseksi.


Takaisin tämän tekstin pääpointtiin: Nyt on aikaa keskittyä olennaisuuksiin. 

Haluan sukeltaa.
Haluan lähteä vaeltamaan Indonesiaan.
Haluan tutustua Myanmarin temppeleihin.

Kaikkein eniten haluan viettää aikaa mun uusien kansainvälisten ystävien kanssa ja oppia heidän kulttuureistaan. Haluan oppia puhumaan entistä luontevammin englantia.

Nämä asiat on mun mielestä vähintäänkin yhtä arvokkaita kuin CS1020 Data Structures and Algorithms 1.

Näillä puheilla, eiköhän tämä luovuttamis-asia ole nyt loppuunkäsitelty.

P.s Tajusin vasta tätä tekstiä kirjoittaessa, että tästä onnellisuus-kiireellisyys-asiasta mulla on oikeastaan aika paljon mielipiteitä. Sain tänään kuitenkin kuulla, että tätä mun blogia oikeasti lukee oikeita ihmisiä, joten tuota aihetta käsittelevää tekstiä ei voi julkaista pelkkänä raakatekstinä tai tajunnanvirtana. Ehkä myöhemmin..