10.1.2016

Visit to Pulau Ubin

Parasta täällä ovat olleet spontaanit ideat, jotka joku on heittänyt ilmoille ja sitten siitä innostuu muita samankaltaisia ihmisiä. Tähän mennessä spontaanit ideat toteutuvat, koska ihmisillä ei ole mitään muutakaan tekemistä. 

Voisi jopa sanoa, että elämä on aika huoletonta ja parasta just nyt.

Eilen teimme parinkymmenen vaihtarin kanssa retken Pulau Ubin -saarelle Singaporen ja Malesian rajalle. Saarelle mentiin kahdella MRT:llä (paikallinen metro), bussilla ja lautalla. Lautta näytti pieneltä sähköistetyltä kumiveneeltä, ja vartin matka maksoi 3 dollaria.

Saarta mainostetaan niille turisteille, jotka haluavat nähdä alkuperäistä Singaporea alkuasukkaineen ja hökkelimajoineen. Saarelta puuttui kaikki ylellisyydet, joten kontrasti mantereen yliteknologiaan oli suuri. Itse pidin paikasta paljon, se toi mieleen Thaimaan pikkukylät. Paratiisi.

Saaren ainoa aktiviteetti turisteille on pyöräily, ja palvelut oikeastaan rajoittuvatkin vain pariin pyörävuokraamoon ja kahvilaan. Meidän jengi vuokrasi maastofillarit, ja sitten vanhempi vaihtari lähti johdattamaan meitä ympäri saarta. 

Maasto oli mutkikasta ja jotkut ylämäet otti helteessä koville. Oltiin valeltu meihin monta kerrosta aurinkorasvaa, joten olo oli vähintäänkin tunkkainen. Aurinkorasvan avulla onneksi selvittiin ilman palamisia. Käytiin kahdessa kohteessa, ensin katsomassa Singaporen ja Malesian rajaa. Raja itsessään oli puinen rakennelma, jonka tärkein tehtävä ei ole pitää ihmisiä loitolla. Tärkein funktio on pitää elefantit ja muut villieläimet loitolla! Mä olisin mielelläni nähnyt villin elefantin uivan rajan ylitse. 


Toinen luontokohde oli lintutorni, josta näki pitkälle merelle ja viidakkoon. Siellä ei tosin voinut olla kauaa, helle suorassa paahteessa oli tukahduttavan kuuma!





Jossain kohtaa matkassa tapahtui eeppinen one man down - we missed the french guy, kun pitkän alamäen jälkeen uusi tuttavuus Triston, ranskasta tietenkin, hajotti pyöränsä. Pyörästä lähti iso osa irti. "I think that looks important" hän totesi maailman epäselvimmällä englannillaan, kun ketjuja pitävä osa lähti oikeasti kokonaan irti. Pyörästä tuli käyttökelvoton, the epic French guy lähti kävellen taluttamaan pyöräänsä yksin viidakkoon.

Triston kuitenkin löysi tiensä takaisin lautalle ja pois saaresta, vaikka aika pahasti epäilimmekin hänen suunnistustaitojaan. Itse pyöräilimme about kympin lenkin, joka tuntui helteen takia oikeesti ainakin viideltäkympiltä. 

Kokonaisuudessaan tämä retki oli tähän mennessä kaikkein hienoin kokemus! Eikä ees palettu auringossa, paitsi ihan vähän hartioista.