28.1.2016

Strugglin'


Oppitunnilla unohdin, mikä on kenoviiva englanniksi ja yritin viittoa sitä proffalle käsimerkein. Sain vastaukseksi "In this country we call it a slash". Facepalm.

Hetkeä myöhemmin samalla oppitunnilla pyysin apua ilmeisen tyhmään kysymykseen. Proffa tuli luokseni huolestuneen näköisenä, ja kysyi vakavana: "Saara, have you ever tried programming before?" Double-facepalm.
______

Olen ajautunut epätoivoon. Yksi koulukursseistani on aivan liian vaikea. Se on ohjelmointia (tietenkin).

Haluan luovuttaa.

Miten mä voin olla oppilaana ohjelmoinnin jatkokurssilla kun enhän mä osaa ohjelmoida? Mitä mä ylipäätään teen ohjelmoinnin kursseilla? Yäk. Mähän vihaan ohjelmointia. Vai vihaanko sittenkään? 

Kun mun tekee mieli luovuttaa, käytän aina kilauta äidille -oljenkortta. Se auttaa aina.

Tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että äidin kanssa juttelun, sähköpostittelun Aallon vaihtokoordinaattorin ja useiden paniikkikeskustelujen Sporelaisten kaverien kanssa päätin jatkaa sitä kurssia. Mä jatkan tätä taistelua. 

Että hyvästi tämän kevään sukellusreissut, päivät rannalla, illanvietot muiden vaihtarien kanssa. Minä, upouusi kurssikirjani ja tietokoneeni vietetään koko kevät yhdessä, ainoana tavoitteena on saada tuosta kurssista arvosanaksi jotain muuta kuin FAIL.


EDIT: Luovutin sittenkin. En mä pystynyt.. Ei voi olla inhimillistä matkustaa Singaporeen asti sitä varten, että voi koodata ja istua kaikki päivät sisällä. 

Mä yritin. Tein ton kurssin ensimmäisen harkkakierroksen ensimmäistä tehtävää laskelman mukaan 15 tuntia. En saanut valmiiksi, vaikka yritin tosissani ja pyysin apua. 

Huomenna mä nukun pitkään, menen takaisin kirjakauppaan palauttamaan kurssikirjan ja lähden päiväksi rannalle.