21.1.2016

Hello, nice to meet you

Täällä ollessa on päässyt esittelemään itsensä aika monta kertaa, ja yleensä keskustelut menevät aikalailla samalla kaavalla:

-Nimi
-Opiskeluala
-Kotimaa
-"Oh Finland, that's a nice country! How do you like Singapore?"

Ja sitten mä kerron niille Suomen -30 pakkasasteista ja siitä että päiväntasaajan lämpötilat tuntuu joskus aika lämpimiltä. Sitten me nauretaan asialle yhdessä ja keskustellaan sen toisen ihmisen kotimaasta ja nauretaan lisää.

Tänään mulla oli ensimmäinen kiinan tutorial, eli vapaamuotoinen pienryhmässä harjoittelu. Tutoriaalin aluksi kaikki ryhmän jäsenet kävivät tuon saman keskustelun tuutorin kanssa. Keskustelu ei mennytkään ihan tavallisella kaavalla:

"Oh Zaaarahh, that is quite a difficult name. Would you like to have a Chinese name?"

Tietysti halusin!! Täällä monilla aasialaisilla kavereilla on sekä englantilainen että aasialainen nimi. Musta käytäntö on aika outo, mutta se onkin otettu käyttöön kuulemma länsimaisia varten, joille kiinalaisten nimien opetteleminen on vaikeaa. Ja todellakin on. Täällä lapsille siis annetaan alunperin kiinalainen (tms aasialainen) nimi, joka on se virallinen ja se lukee passissa. Kun nämä lapset kasvavat, ja tajuavat, ettei kukaan muista tai ei osaa lausua heidän nimeään, he keksivät itse itselleen uuden englantilaisen nimen, ja alkavat käyttämään sitä. Eli Lín Nà:sta tulee Alicia ja niin edelleen.

Lausuin oman nimeni tuutorille monta kertaa sekä englantilaisittain että suomalaisittain lausuttuna. Opettaja pyöritti kynää kädessään, tuijotti kaukaisuuteen, ja sitten kirjoitti mulle uuden nimen. 

Se on seuraava:
萨拉
Että hauska tutustua vaan, mua voi jatkossa kutsua myös nimellä Sàlā!