8.12.2012

Ajatuksia kuukautta ennen palvelukseen astumista

Pääsin kuin pääsinkin Halliin, jee! En tosin tiedä, kuinka suuri osa hakijoista valittiin, mutta eipä tuo karsinta näköjään kovin tiukka ollut kun minutki valitsivat. Tutustuin facebookin kautta yhteen naisteekkariin, joka on ko. koulutuksen käynyt, ja hän kertoi, että oli ollut todella tyytyväinen. Kuulemma varuskuntana Halli on mukava ja naisille kiva paikka, ja koulutus on fyysisesti helpompaa. Jasmine oli itse käynyt myös ilmavoimien rukin, joka kiinnostaa myös itteäni kovasti. Kuulemma alle 10% kunkin saapumiserän alokkaista sinne pääsee, joten saas nähdä, miten mun käy..

Ajatukset on viimepäivinä olleet kieltämättä tosi sekavia. Mä haluan ja odotan inttiä, se on varmaa joo, mutta samalla mua kalvaa ihan jäätävä ikävä ja ahdistus kotiin. Mua on luvattu tsempata kun mulla on vaikeeta, mutta silti itteäni ahdistaa ton kokonaisen vuoden pituus.

Mä odotan intiltä paljon. Mä haluan marssia pitkään, oppia kaikkia "inttijuttuja", oppia puolustamaan isänmaata, saada inttikavereita ja heittää niiden kanssa inttiläppää, haluan antaa itsestäni kaikkeni rankoissa fyysisissä tehtävissä, haluan taistella väsymystä vastaan, haluan oppia lentokoneista ja tehdä töitä niiden kanssa, mä haluan palella kylminä talviöinä metsässä ja hikoilla kesällä kuin possu.

Mä haluan pois omalta mukavuusalueeltani. Mä en oo ikinä tehny mitään näin randomia, vaan aina menny ja tehny virran mukana ja vaaan sitä, mikä tuntuu mukavalta. Inttiaikana mä haluan nimenomaan oppia itsestäni ja näyttää itselleni, et mä pystyn mihin vaan. Eräs viisas ihminen sanoi mulle kerran, että pää hajoaa ennen kroppaa. Mä pystyn marssimaan pidempään ja kovempaa tahtia kuin miltä aluksi tuntuu, ja valvomaan kauemmin kuin luulenkaan.

Todella hyvä, että päiviä siviilissä on niin vähän. Mua ei oo koskaan jännittäny mikään näin paljon. Onneks kaks seuraavaa viikkoa tulee olemaan superhyperkiireisiä koulun takia, niitä seuraava viikko on joulunaikaa ketolassa, jolloin inttiä varmaan pohtii vähemmän. Vika viikko mun pitää varmaan ryypätä kokonaan etten tajua inttiin lähdön vakavuutta :D Ehken kuitenkaan oikeesti.

Ostin muuten tänään uuden puhelimen, ja liittymäksi vaihtui semmonen, missä on rajaton netinkäyttö. Jippijee, nyt siis voin junamatkat ja mahdollisesti joskus tulevat tylsät "vapaa-illat" surffailla netissä <3

tämmösiä tällä kertaa,
rakkaudella ja suurella sydämmellä ja tulevaa odottaen ja peläten

Saara